Tänä keväänä päivät menet ohi ihan liian nopeaa. Elämä tuntuu olevan pelkkää työtä ja kotityötä. Luulen, että nämä on niitä ruuhkavuosia sitten varmaan.
Viime keväänä ikkunan alla kasvoi purkeissa siemenistä taimia ja viherpeukalo innostus meikämammalla oli melkoista. Tänä keväänä mennään vähän vähemmillä istutuksilla. Yksi ruukullinen persiljaa, siinä on tämän kevään aikaansaannokseni. Mutta alkaa ne sentään jo näyttää persiljalta. Tänä keväänä innostun enemmän pihalta nousevista kukista, jotka ovat selvinneet talven yli. Kyllä se kevät vaan on ihmeellistä aikaa, kun luonto herää talven jälkeen.
Mistä tietää, että on kevät? Siitä, kun kaipaa kotiin jotain uutta piristystä. Uusia värejä ja jotain vähän piristysruiskeeksi talven jälkeen. Tässä on meidän olkkarin uusi kevätpiriste!
Pääsiäisenä aikomukseni oli viettää aikaa ompelukoneella. Sen verran sain aikaiseksi, että ommella surautin vanhemmalle mukulalle kevään välikausikamppeisiin sopivan uuden pipon. Kerrankin oli äiteen ompelun tuotos niin mieluinen, että kiitokseksi sateli ihan suukkoja. Pipon kuvio mukulan mielestä oli Trash Pack-hemmo, ja sehän on siis ihan tosi cool juttu viisivuotiaiden piireissä. Kyllä tuli äiteellekin siitä hyvä mieli.
