Väriä keinutuolin alle..

Mitä voisi tehdä vanhoista trikoopaidoista? Niistä missä on jossain rasvatahra, pieni reikä, nyppyjä tai maalia. Niistähän voisi vaikka leikata matonkudetta. Mitäs sille matonkuteelle sitten tekisi? Sitähän voisi vaikka virkata, tekis vaikka pyörylöitä. Mitä näistä pyörylöistä sitten? Vaikka matto. Sehän sopis tuohon keinutuolin alle, tuomaan vähän väriä.

IHHAHHAA, hepo hirnahtaa

Mekko-ompeluita taas jälleen. Hyvä puoli siinä, että lapset koko ajan kasvaa, on se että aina saa ommella uusia mekkoja ihanista kankaista :)

Littlest Pet Shop-koti kenkälaatikosta

Tyttären leikkejä seuratessani sain ajatuksen askarrella hänen LPS-leluille oman kodin. Kodin, johon lelut voi myös leikin jälkeen sitten siivota.

Kaivoin kaappien kätköistä kenkälaatikon, origamipapereita, kartonkia, servettejä, jäätelötikkuja, liimaa, värikyniä, akryylimaalia ja pienen tilkun kangasta. Kalusteet kotiin lainattiin tuolta nukkekodin puolelta.

Leikkijälle lopputulos ainakin kelpasi. Kyllähän sitä itsensä tuntee varsin taitavaksi, kun nelivuotias ihmettelee, "Miten äiti sä osasitkin tehdä näin hienon talon?" 
Taas on syksy tullut ja kuvat myös sen mukaiset, pahoittelut siitä.

Syksyn tullen sieniä kasvaa..

Tänä vuonna ei ole tullut mentyä sienimetsään, vaan olen ihan suosiolla päättänyt tukea torimyyjiä näissä sieniasioissa. 

Jotain sieniä meidänkin keittiöstä kuitenkin löytyy, nimittäin puusta veistettyjä. Ollaan joskus joulupukin paketista saatu tällainen puinen servettiteline, ja jotenkin taidokkaasti olen sen onnistunut kaapin kätköihin hautaamaan. Valkoista maalia raikastukseen ja siinä on meidän keittiön suodatinpussien teline. Sopii ainakin näin syksyyn kivasti.

Surupuku on musta.

Viime keväänä saatettiin lasten vaari haudan lepoon. Silloin hautajaisia varten ompelin meidän neidille tälläisen leningin. Silloin tuntui jotenkin pinnalliselta esitellä omia ompeluluomuksia, joten jätin kuvat arkistojen kätköihin. Nyt kun aikaa on vierähtänyt ja kun kuvat kerran olen ottanut niin, julkaistaan nämä nyt sitten kuitenkin. 

Mekon kankaat löytyi kaappien kätköistä, olen joskus melkein kymmenen vuotta sitten ostanut Marimekosta tällaistä kulta-mustaa puuvillasatiinia, ja sitkeesti muuttolaatikoissa muuttanut paikasta toiseen, toisinaan selvästi hamstraaminen ja säilöminen kannattaa.

Sopivasti kimallusta

Tämän pipon ompelin jo viime keväänä, mutta kuvat meinasivat unohtua arkistojen kätköihin. Nyt kun pipokausi on taas jälleen käynnistynyt muistui mieleen julkaista tämäkin tekele. Pipon kangas on vanhaa trikoopaitaa ja kangasvärit ostin viime keväänä tiimarin loppuunmyynneistä, tietämättä tulevaa käyttökohdetta. Piposta tuli varsin kiva pienelle prinsessalle, sopivasti blingblingiä. Onnistuttiin kyllä hukkaamaan jo tämä, mutta ehkä se löytää vielä takasin omistajalleen, kun omistajan nimikin varsin näköisällä on esillä
 

Metsän siimeksessä solisee

Viime keväänä Meidän Talo-lehdessä (olisikohan ollut huhtikuun lehti?) oli ohje salaiseen suihkulähteeseen. Ohje vaikutti varsin simppeliltä ja innostuin vesiaiheen tekemisestä kertaheitolla. 

Ohjeen mukaan suihkulähteeseen tarvittiin remonttipalju, suihkulähdepumppu, metalliverkkoa, puromuovia, kiviä ja maisemaan sopiva ruukku. Paljulle kuoppa maahan ja pumppu sinne. Paljun päälle verkko ja kiviä verkon päälle, niin ettei paljua näy. Pumpun letku ruukun takaa kiertämään ja puroaskartelua niin, että vesi virtaa paljuun takaisin. Aika simppeliä, vai mitä?

Paikan suihkulähteelle valitsin tontin reunalle metsän siimekseen ison kiven juurelle.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Puromuovit jätin ostamatta, koska en viitsinyt pientä pätkää alkaa tilaamaan verkosta postikulujen kera, sillä lähialueen rautakauppojen valikoimiin sitä ei kuulunut. Hienosti onnistuin piilottamaan kivien alle paksumpaa muovia, joka varmistaa, että vesi menee ihan oikeaan paikkaan.

 Jos työlle ei hintaa lasketa, niin tälle vesiaiheelle tuli hintaa noin 30€ (palju+pumppu (motonetistä 17,43€)+ ruukku alennusmyynneistä) loput tarvikkeet loytyi varastosta. Ensi kesää odotan innolla, kun viereen istutet kukat ja pensaat alkavat kukkia ja kasvaa, miltä sitten näyttää...

Hupparia syksyyn

Täytyy myöntää, että pienelle tyttölapselle tulee keksittyä kaikkea kivaa ommeltavaa NIIN paljon helpommin kuin poikalapselle. Poika, kun sattuu vielä olemaan hieman krantun puoleinen vaatteiden suhteen. Kangasostoksilla vastaan tuli printtikangas skeittilautakuosilla, ja tiesin kyllä heti sen kelpaavan myös tälle krantummalle. Toiveen ommeltavasta hän sai esittää itse ja muut kangasvalinnat myös. Tästä taisi tulla tämän syksyn suosituin huppari :) Skeittikangas tässä ompeluksessa toki jäi vain kivaksi yksityiskohdaksi hupun vuoressa.