KEITTIÖKUULUMISIA

Joulua ennen kirjoittelin keittiöremontistamme. Tavoitteena oli saada keittiö jouluksi käyttöön. Kyllähän siihen tavoitteeseen päästiinkin. Perustoiminnat saatiin valmiiksi ja uusi keittiö käyttöön. Valmiiksi asti ei sitä kuitenkaan ihan saatu. Kaikenlaista pientä puuttuu, vähän maalia, välitila, pistorasioita ja valaisimia, sokkelit, listoja ja vetimiä. Uutta inspiraatiota on vähän odoteltu, ehkä sitä piahkoin olisi luvassa, kun kevät tulee. Yleensä keväisin on ollut tiedossa jonkinlainen remonttivimma. Sitä odotellessa. Lisäksi olisi myös mukava saada vuorokauteen jokunen lisätunti, ihan vaan siksi että saisi joskus tehtyä edes puolet asioista jotka ovat suunnitteilla.

IHANAN PEHMEÄÄ PERUNARIESKAA

Meidän perheellä on uusi iltapalasuosikki, nimittäin perunarieska. Eräänä päivänä mietin, mitä tekisin perunamuusin lopuille, ja mieleen juolahti perunarieska. Vähän kun googlasin, niin löytyihän niitä ohjeita. Testasin tätä reseptiä ja toimi hyvin. Helppoa ja lopputulos oli itsellekin ihan yllätys, rieskasta tuli tosi hyvää ja pehmosta. Välillä on pitänyt tehdä ruuaksi perunamuusia, ihan vain sen vuoksi, että jämistä pääsee tekemään rieskaa.

YSTÄVÄNPÄIVÄKORTTEJA

Ystävänpäivä lähestyy ja ajattelinkin tänä vuonna muistaa ystäviä korteilla. Useamman vuoden ajan olen jättänyt huomioimatta koko ystävänpäivän, mutta tänä vuonna muutama hyvä ystävä saa minulta postia! Korteissa näkyvä sydänprintti on bongattu täältä. Samasta paikasta löytyy myös muuta askarteluideaa ystävänpäivään ja ihan vaan muutenkin.
 

LOVE IS IN THE AIR

Lempivaate. Jotkin harvinaiset vaatekappaleet saavat tämän arvonimen. Ne ovat käytössä viikottain ja kerta toisensa jälkeen. Lempivaate ei kerkeä olla vaatekaapissa kauaa, kun on taas sen vuoro päästä käyttöön. Joskus kuitenkin huomaa, että lempivaatetta on käytetty liian paljon. Niin, että se alkaa loppumaan. Näin kävi minun lempineuletakille. Kyynärpäästä paistaa läpi. Pikaista tekohengitystä, ja taas mennään jonkin aikaa ainakin.

Paikkaukset on vanhasta huovitetusta villapaidasta ja tein vielä samasta materiaalista rintakorun kaveriksi.

ISTUINKOROKEEN UUSI ELÄMÄ

Hieman jotain hiljaiselon keskeltäkin. Jos sitä vaikka pikkuhiljaa alkaisi heräilemään tästä talvihorroksesta. Kamerattomana edelleenkin ollaan. Tämän postauksen kuvat olen napannut videokameralla, jonka valokuvausominaisuudet ei mitenkään päätä huimaa. 

Ostin tässä taannoin kirppiksellä poiketessani toiselle lapselle autoon istuinkorokkeen. Korokkeella oli niin päätähuimaavan paljon hintaa kuin 50 senttiä. Päällinen oli kyllä ihan tajuttoman likainen ja muutenkin ällöttävä.. se meni suorinta tietä roskikseen. Mutta eihän siinä kovasta muovista tehdystä korokkeessa muuten mitään vikaa ollut, ihan kaikin puolin ehjä. Pesin korokkeen ja ompelin siihen uuden päällisen. Alapuolelle päällistä laitoin jotain iänikuista villakangasta ( että tarttuu tarranauhaan) ja väliin kerroksen fleecekangasta ja päällinmäinen kangas on mustaa jämäpuuvillakangasta kaapinperukoilta. Vähän tikkauksia ja valkoisella vinonauhalla kierros ympäri. Oli meidän isompi ja vaativampikin lapsi tyytyväinen lopputulokseen...Sehän on ihan kun Batmanistuin.

BLOGIHILJAISUUS

Varmaan on joku huomannutkin täällä vietettävän hiljaiseloa. Kotiäidin arjesta työelämään vaihtaminen, lasten päivähoitoon vieminen ja uudenlaisen arjen opettelu on vienut vähän voimia ja aikaa ainakin käsitöiltä ja muilta omilta puuhailuilta. Iltaisin tekee mieli vain halia ja olla omien pienten kanssa, kääriytyä peittoon ja olla tekemättä mitään. 

Myös uusi kamera jäi joulupukilta saamatta. En varmaan ollut tarpeeksi kiltti. Kukkaron pohjakin näyttää siltä, että hetkisen taidan sen kameran hankintaa vielä siirtää. Vaikkakin joka paikassa tuntuu olevan jotain, mitä haluaisin tallentaa. Talvikin näyttää niin kauniilta, kun puissa on lunta. Tännekin olisi mukava saada jotain laitettua. Mutta näillä nyt kuitenkin mennään. Kiireinen uusi arki ja kamerattomuus- hiljaisuus siis vielä jatkuu tovin aikaa. Mutta palaan tänne vielä, ihan varmasti!

KIIRETTÄ

Toisinaan toivoisi vuorokaudessa olevan vähän useampi tunti. Keittiörempan kanssa päivät venyy. Joulu lähestyy, eikä ainuttakaan joululahjaa ole vielä täysin valmiina. Tavallista arkeakin ja perusrutiinit täytyy pyörittää. Jouluvalot täytyisi ripustaa ja miljoona muuta asiaa tehdä. Pipareitakin olisi mukava leipoa. Nuorimmainen sai käsiinsä äidin kameran ja se on nyt sitten käyttökelvoton, toivottavasti joulupukki toisi uuden. Kamalaa kiirettä eikä kuvausmahdollisuutta- olisikohan se joululoma täällä sitten.. Mukavaa joulunodotusta kaikille!