Viimein sain innostuksen hommata keittiöön uuden verhotangon. Eihän siitä keittiöremontista vielä ole vierahtänyt vasta kuin reilu pari vuotta (viimeistelyt toki edelleen odottaa). Verhotankojen ostaminen on minun mielestä yksi vaikeimmista asioista. Ne on kaikki NIIN rumia. Tällä kertaa päädyin ihan perus mummoverhotankoon. Hyvänä puolena se, että jää kokonaan piiloon ja hintakin oli alle seitsemän euroa.
Ja mikäs minut tähän verhoasiaan sai innostumaan? Ihana kompotti-kangas herkullisissa väreissä. Jännä miten tuo entinen ykkös-inhokki persikka nykyään näyttää kivalta. Tykkään kyllä tosi paljon tästä kankaasta ja onneksi jäi vielä palanen jemmaan, jos siitä vaikka sais jotain liinan tapaista tehtyä.
Taas mekko! Kirsikoita tällä kertaa. Samaa kaavaa muokaten kuin seepramekko aikaisemmin. Kangas on Noshin ihanan pehmosta trikoota.
Usein käy niin, että aloitetut projektit venyy, niin remontin, kuin käsitöidenkin osalta. Onneksi ei tässä mihinkään kiire ole, ja aina välillä asioita saa ihan valmiiksikin saakka.
Löysin kaapin perukoille unohtuneen keskeneräisen revinnäistyön. Aloitin tämän varmaan joskus viisi vuotta sitten. Silloin asuttiin toisaalla, ja tästä oli tarkoitus tulla verho keittiön pieneen ikkunaan. Vaihtui koti ja ikkunat. Ei ollut enään tarvetta, eikä inspiraatiota. Mutta nyt sen viimein viimeistelin valmiiksi, se voisi olla vaikka liina, verhoksi kun on liian pieni. Tai sitten keittiöpyyhe. Tähän alunperin inspiraatio löytyi pitsikirjasta, jonka myöskin kaivoin kaapin perukoilta. Tätä tekniikka voisi olla aika kiva käyttää vaikka pienen prinsessan kesäkolttuun.
Viikonlopulla päätin ilahduttaa itseäni (Naistenpäivän kunniaksi! Täydellinen tekosyy!) uudella mattohankinnalla. Ohimennen ruokaostosten lomassa marketin valikoimista löytyi herkullinen matto. Juuri sopiva vähän kevättunnelmaa tuomaan, sopivan raikas.
Viherpeukalona olen aivan toivoton. Onneksi tässä talossa asuu toinen, joka silloin tällöin muistaa antaa huushollin kasveille ravintoa ja juomaa. Hyvinvoivat viherkasvit ja kukkaset kyllä miellyttää silmää ja tekee kodista kodikkaan. Pystyyn kuivuneet kasvit ei ihan niin paljoa..
Aina silloin tällöin kuitenkin tekee mieli herätellä sisäistä viherpeukaloaan. Nyt innostuin amppeleista ja keksin kasveille olkkariin oman paikan. Testimielessä aloitin ihan parilla roikotettavalla, mutta tarkoitus olisi vielä pari kaveria lisää hommata. Saa nähdä pysyvätkö elossa edes kesään saakka. Amppelit solmin mopparilangasta, mukavan simppelin näköiset.
Meidän kyselyikäinen sai valita kankaan itse NOSHin alesta. Äidin yllätykseksi valikoitui hauska seeprakangas. Mekon malliin muokkasin Ottobren 1/2014 lehdestä löytynyttä paidan ohjetta mekon malliin ja hihoihin lisäsin toiset lyhyet hihat ylimääräisenä omana lisänä.
Parhaita juhlia ja merkkipäiviä ovat sellaiset, joihin kuuluu joku leivonnainen. Se antaa hyvän t
ekosyyn leipoa ja yksi näistä on Runebergin päivä. Tämän leivonnaisen ohjeen yleensä löytää mantelilla maustettuna, se tarinan mukaan alkuperäiseen ohjeeseen kuului. Mutta kyllä ilman pähkinääkin maittavaa saa :)
12kpl Runebergin torttuja
200g voita
2dl sokeria
2 munaa
4 1/2dl korppujauhoja ( osan voi korvata piparkakkujen muruilla)
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
( muutama tippakarvasmanteliöljyä, tämä ei välttämättä sovellu kaikille pähkinäallergikoille, vaikka itse pystyn kyllä tätä syömään)
vadelmahilloa
kostutukseen laimeaa sitruunamehua
päälle:
vadelmahilloa
1 1/2dl tomusokeria+ laimeaa sitruunamehua
Vaahdota voi ja sokeri ja lisää sekaan munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Lisää halutessasi karvasmanteliöljy. Laita valmis taikina hetkeksi jähmettymään jääkaappiin. Pyörittele taikinasta 12 palleroa ja laita ne voideltuihin muffinivuokiin. Tee sormella pallukoiden keskelle kuoppa ja laita sinne vadelmahilloa vähän. Paista tortut 200 asteessa noin 15 minuuttia. Kostuta valmiit tortut sitruunavedellä ja koristele lopuksi hillolla ja tomusokerikuorutteella.
