Ikuisuus-projektini ensimmäinen etappi

Tämä penkki on minun ikuisuus-projektini. Olen sen joskus monta vuotta sitten isovaarini vanhasta talosta itselleni pelastanut. Aikani kuluksi olen vuosien varrella hinkannut siitä muistaakseni ainakin viisi kerrosta maalia pois (miksei kukaan kertonut minulle silloin, että on myös olemassa maalinpoistoaineita?).  Nelisen vuotta sitten penkki jäi pohjanmaalle säilöön, kun muuttokuormassa ei ollut tilaa turhille tavaroille. Viime talvena sain sen taas itselleni takaisin. Silloin joskus minulla taisi olla tarkoituksena maalata penkki, nyt se näyttää viimeisten maalinrippeiden kanssa ihan kelvolliselta. Pienen mielestä penkki toimii myös loistavasti ilman istuinlevyä kiipeilytelineenä.

Askartelin siihen kuitenkin päällisen, jotta siinä voi istua. Liimalevyä ja päälle vaahtomuovilevykerros ja kangas päälle. Mietin kyllä, olisiko päällinen pitänyt laittaa niin, että pehmuste olisi reunan päällä saakka.. Olisi ehkä pitänyt, mutta seuraavalla kerralla sitten. Tuskin tämä kangas kovin pitkään siistinä pysyy pienten rähmäkäpälöiden kanssa kuitenkaan. Ensimmäistä kertaa penkki kuitenkin on käyttökelpoinen, siinä voi istua. Luultavasti sitten seuraavalla kierroksella se saa myös maalia pintaansa, ja jonkin vähän räväkämmän kankaan.