JUUTTINARUSTA

Poimin joskus kesällä kaupasta ostoskoriin juuttinarua kerän. Jokin siinä juuttinarun rouheudessa viehättää minua todella paljon. Kerä on jokusen kuukauden lojunut pöydällä, odottaen vuoroaan. Kylmä, märkä ja pimeä syksy sai viimein tarttumaan siihen ja kiepauttamaan sitä lasipurkkien ympärille tuomaan lämmintä valoa lävitseen. Lisäksi taas tuli tartuttua virkkuukoukkuun ja virkattua värikynille sopiva kippokuppinen.