JUUTTINARUSTA

Poimin joskus kesällä kaupasta ostoskoriin juuttinarua kerän. Jokin siinä juuttinarun rouheudessa viehättää minua todella paljon. Kerä on jokusen kuukauden lojunut pöydällä, odottaen vuoroaan. Kylmä, märkä ja pimeä syksy sai viimein tarttumaan siihen ja kiepauttamaan sitä lasipurkkien ympärille tuomaan lämmintä valoa lävitseen. Lisäksi taas tuli tartuttua virkkuukoukkuun ja virkattua värikynille sopiva kippokuppinen.

En voinut vastustaa

Tässä taannoin tuli kirpputorilla vastaan mukavan näköinen neuleliivi kokoa 116 ja hintaa sillä oli euron verran. Jätin sen sinne kirppikselle, koska ajattelin, ettei sillä oikein olisi meillä käyttöä. En voisi kuvitellakaan, että saisin sen meidän viisivuotiaan päälle. Seuraavan kerran samaisella kirppiksellä poiketessani oli vaate siellä vieläkin myynnissä, niin olihan se pakko sieltä mukaan poimia. En vain voinut vastustaa. Ruskea, oranssi ja valkoinen yhdistelmänä on vaan niin ihana ja vielä kivalla neulekuosilla. Vähän kavensin ja ompelin muotoon ja siitä tuli ihan kiva neuletunika kaksivuotiaalle. Tuskin tämä lempivaatteissa prinsessamekkoa päihittää, mutta ainakin päälle kelpasi.

TYTTÖJEN JUTTUJA

Käytiin viime viikolla lasten kanssa kyläilemässä pienten tyttöjen luona, joilla oli prinsessamekkoja roolileikeissään. Mikä loiste meidän pienelle 2-vuotiaalle luonnonlapsi-peikkotytölle syttyi silmiin, kun hän sai pukea ihanan rimpsumekon ylleen. Eihän siinä äiti voinut muuta kuin alkaa etsimään tyttölapselle omaa prinsessamekkoa. Kirpparilla vastaan tulikin sopivasti pinkki juhlamekko sopivan kokoisena ja sopivaan 3 euron hintaan. Siihen sitten tämä äiti kaiveli kaapeistaan helmiä ommeltavaksi. Lisäksi ajattelin, että täytyyhän sitä tiarakin prinsessalla olla, glitterkoristeltuun hiuspantaan vain helmiä ja se oli siinä. Tässä on nyt sitten meidän perheen pienimmän lempivaatteet.. toisinaan ne kyllä vaihtuvat lennossa batman rooliasuun. Ja se pikku Batman on kyllä oikeasti maailman suloisin!

Ompelupöydän siivousta

Minulla yleensä kasautuu ompelukoneen ympärille keskeneräisiä ompeluksia ja oikeastaan kaikkea muutakin romua niin, että itse ompelu jo alkaa olla melko hankalaa. Viime viikolla siivosin sen pöydän ja siinä samassa tuli tehtyä pari pientä ompelustakin valmiiksi. Omenanpoimintakeppiin ompelin uuden pussin ja joutotilkuista isokokoisen neulatyynyn ompelukoneen viereen.

Ikuisuusprojektin kakkososa

Viime kesänä esittelin ikuisuusprojektini, johon silloin sain viimein laitettua istuinlevyn ja päällystettyä sen. Nyt sitten penkkiä aikani katsottuani tulin siihen tulokseen, ettei se kangas oikein tuntunut omalta. Ompelupöydällä lojui jo valmiiksi yhdisteltyjä tilkkupalasia, joilla oli alunperin tarkoitus päällystää patjarahi. Sen suhteen suunnitelmat muuttui, niin nyt tilkut odottelivat uutta käyttöä. Ja löytyihän sitä, päällystin sillä penkin istuinosan uusiksi. Nyt penkki näytää enemmän minun tyyliseltä. Ihan ei kaikissa tilkuissa osunut saumat kohdalleen, mutta ei se mulla muutenkaan kaikki oo niin justiinsa.

ISO ÄIDIN NELIÖ

Tai oikeastaan kuutio. Patjarahi olohuoneessa. Se toimii sohvapöytänä, rahina, leikkipöytänä, vierasvuoteena, hyppyleikeissä kivenä, laiturina ja lukuisina muina elementteinä. Olen sen joskus vierasvuoteeksi ostanut ja valitsin silloin rumista vaihtoehdoista vähiten rumimman. Olen tuon superhyödyllisen kuution ulkonäköä inhonnut kohta neljä vuotta, mutta nyt sillä on viimein uudet vaatteet! Virkkasin sille päällisen isoäidin neliöistä, ja kyllä siitä nyt tuli hieno (ehkä hieman hallitseva ulkonäöltään). Joskus kun saadaan vielä olohuoneen seinät maalattua valkoiseksi, niin sopii tämä iso äidin neliö sinne vielä paremmin. Tuollaiset isot virkkuutyöt ei kyllä ole ihan meikäläisen puuhaa. Puolivuotta tuohon virkkaaamiseen sain kulumaan ja viimeisiä kierroksia virkatessa olin niiiiin kyllästynyt jo koko hommaan. Päällisen sisäpuolelle silitin kangaspohjaisen mustan tukikankaan, jonka vielä tikkasin neliöihin kiinni. Nyt sen pitäisi kestää pomppimista venähtämättä. Ensimmäisessä kuvassa rahi alkuperäisessä ulkoasussaan.

Oliko mulla synttärit?

Viikonloppuna kävi myöhästyneitä syntymäpäivävieraita. Varsinaiset synttärithän oli reilu viikko sitten. Esikoinen täytti viisi. Vieraat toivat tuliaisia myös minulle (tai meille aikuisille). Näitä olinkin toivonut. Tuli tunne, että ihan kuin minulla olisi syntymäpäivä. Iso pärekori- täytyyhän tälläinen joka ihan jokaisen bloggaajan kodista löytyä. Vanhoja lasipurkkeja ja eräs virkkuutyö, joka pääsee myöhemmin esitttelyyn. Lisäksi meille palautui eräs vanha keinutuoli ja pari vanhaa tuolia. Niistä myös myöhemmin, sillä odottelevat pimeässä kellarissa, enkä saanut kunnon kuvia. Kalusteiden sijoittelua vaan täytyy vähän miettiä, kun en halua kodin muuttuvan ihan mummolan näköiseksi.