Hieman jotain hiljaiselon keskeltäkin. Jos sitä vaikka pikkuhiljaa alkaisi heräilemään tästä talvihorroksesta. Kamerattomana edelleenkin ollaan. Tämän postauksen kuvat olen napannut videokameralla, jonka valokuvausominaisuudet ei mitenkään päätä huimaa.
Ostin tässä taannoin kirppiksellä poiketessani toiselle lapselle autoon istuinkorokkeen. Korokkeella oli niin päätähuimaavan paljon hintaa kuin 50 senttiä. Päällinen oli kyllä ihan tajuttoman likainen ja muutenkin ällöttävä.. se meni suorinta tietä roskikseen. Mutta eihän siinä kovasta muovista tehdystä korokkeessa muuten mitään vikaa ollut, ihan kaikin puolin ehjä. Pesin korokkeen ja ompelin siihen uuden päällisen. Alapuolelle päällistä laitoin jotain iänikuista villakangasta ( että tarttuu tarranauhaan) ja väliin kerroksen fleecekangasta ja päällinmäinen kangas on mustaa jämäpuuvillakangasta kaapinperukoilta. Vähän tikkauksia ja valkoisella vinonauhalla kierros ympäri. Oli meidän isompi ja vaativampikin lapsi tyytyväinen lopputulokseen...Sehän on ihan kun Batmanistuin.
Varmaan on joku huomannutkin täällä vietettävän hiljaiseloa. Kotiäidin arjesta työelämään vaihtaminen, lasten päivähoitoon vieminen ja uudenlaisen arjen opettelu on vienut vähän voimia ja aikaa ainakin käsitöiltä ja muilta omilta puuhailuilta. Iltaisin tekee mieli vain halia ja olla omien pienten kanssa, kääriytyä peittoon ja olla tekemättä mitään.
Myös uusi kamera jäi joulupukilta saamatta. En varmaan ollut tarpeeksi kiltti. Kukkaron pohjakin näyttää siltä, että hetkisen taidan sen kameran hankintaa vielä siirtää. Vaikkakin joka paikassa tuntuu olevan jotain, mitä haluaisin tallentaa. Talvikin näyttää niin kauniilta, kun puissa on lunta. Tännekin olisi mukava saada jotain laitettua. Mutta näillä nyt kuitenkin mennään. Kiireinen uusi arki ja kamerattomuus- hiljaisuus siis vielä jatkuu tovin aikaa. Mutta palaan tänne vielä, ihan varmasti!
