Viimein sain innostuksen hommata keittiöön uuden verhotangon. Eihän siitä keittiöremontista vielä ole vierahtänyt vasta kuin reilu pari vuotta (viimeistelyt toki edelleen odottaa). Verhotankojen ostaminen on minun mielestä yksi vaikeimmista asioista. Ne on kaikki NIIN rumia. Tällä kertaa päädyin ihan perus mummoverhotankoon. Hyvänä puolena se, että jää kokonaan piiloon ja hintakin oli alle seitsemän euroa.
Ja mikäs minut tähän verhoasiaan sai innostumaan? Ihana kompotti-kangas herkullisissa väreissä. Jännä miten tuo entinen ykkös-inhokki persikka nykyään näyttää kivalta. Tykkään kyllä tosi paljon tästä kankaasta ja onneksi jäi vielä palanen jemmaan, jos siitä vaikka sais jotain liinan tapaista tehtyä.
Taas mekko! Kirsikoita tällä kertaa. Samaa kaavaa muokaten kuin seepramekko aikaisemmin. Kangas on Noshin ihanan pehmosta trikoota.
Usein käy niin, että aloitetut projektit venyy, niin remontin, kuin käsitöidenkin osalta. Onneksi ei tässä mihinkään kiire ole, ja aina välillä asioita saa ihan valmiiksikin saakka.
Löysin kaapin perukoille unohtuneen keskeneräisen revinnäistyön. Aloitin tämän varmaan joskus viisi vuotta sitten. Silloin asuttiin toisaalla, ja tästä oli tarkoitus tulla verho keittiön pieneen ikkunaan. Vaihtui koti ja ikkunat. Ei ollut enään tarvetta, eikä inspiraatiota. Mutta nyt sen viimein viimeistelin valmiiksi, se voisi olla vaikka liina, verhoksi kun on liian pieni. Tai sitten keittiöpyyhe. Tähän alunperin inspiraatio löytyi pitsikirjasta, jonka myöskin kaivoin kaapin perukoilta. Tätä tekniikka voisi olla aika kiva käyttää vaikka pienen prinsessan kesäkolttuun.
Viikonlopulla päätin ilahduttaa itseäni (Naistenpäivän kunniaksi! Täydellinen tekosyy!) uudella mattohankinnalla. Ohimennen ruokaostosten lomassa marketin valikoimista löytyi herkullinen matto. Juuri sopiva vähän kevättunnelmaa tuomaan, sopivan raikas.
Viherpeukalona olen aivan toivoton. Onneksi tässä talossa asuu toinen, joka silloin tällöin muistaa antaa huushollin kasveille ravintoa ja juomaa. Hyvinvoivat viherkasvit ja kukkaset kyllä miellyttää silmää ja tekee kodista kodikkaan. Pystyyn kuivuneet kasvit ei ihan niin paljoa..
Aina silloin tällöin kuitenkin tekee mieli herätellä sisäistä viherpeukaloaan. Nyt innostuin amppeleista ja keksin kasveille olkkariin oman paikan. Testimielessä aloitin ihan parilla roikotettavalla, mutta tarkoitus olisi vielä pari kaveria lisää hommata. Saa nähdä pysyvätkö elossa edes kesään saakka. Amppelit solmin mopparilangasta, mukavan simppelin näköiset.
