Vielä yksi mekko lisää...

Vielä tekaisin yhden mekon samalla kaavalla. Tämän kankaan toin itselleni tuliaisiksi aikaisemmin anoppipuolen varastoista. Mekko laitetaan pakettiin ystävän tyttärelle lahjaksi.

Lankarullille paikka

Tästä se lähti.. 

Sain ystävältä peltisen teerasian. Se oli kuin tehty lankarullien säilytykseen, juuri oikean korkuinen ja lisäksi sinne mahtui juuri kaikki lankarullani. Vähän meni kokeiluksi peltirasian maalaaminen. Testasin, millaisen kemiallisen reaktion saa aikaiseksi, kun sekoittaa vesiliukoista spraymaalia, tavallista spraymaalia sekä permanent markeria.. jälki näyttää tällaiselta.

Sopivan rosoista minun makuun. Lopputulos oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen, ehkä hiukan meni ylitse tussilla piirtelyn kanssa.. Mutta eiköhän siellä kehtaa lankarullia säilyttää.

Sadepäiviä..

Kun useampi sadepäivä ollaan pääasiassa vietetty sisätiloissa, alkaa lapsilla olla melkoinen vauhti päällä. Tänään käydään kyllä tekemässä pitkä lenkki ulkona, että saadaan energiaa vähän vähemmäksi.. satoi tai paistoi. Itse olen sadepäivien iloksi surautellut ompelukoneella pienemmälle toisenkin punavalkoisen mekkosen. Mekolla sama sama malli kuin edelliselläkin. Kuvan saaminen vaan osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi.. Sekunti olla liikkumatta on aivan liikaa vaadittu!

Kangasta kiertoon..

Ompelin nuoremmalle kesämekon vanhasta paidasta, jonka pelastin äitini matonkude-lumppujen seasta. Kaava mekkoon on uusimmasta ottobrestä. Paidassa edessä ollut nepparilista tuli mekon takaosaan, ylös lisäsin vielä pari rengasnepparia. Ehkä tämä sitten seuraavalla kierroksella jo päätyy matonkuteeksi.

MYSLIÄ

Itse tehty mysli on yksi lempi herkuistani. Se vaan on NIIN hyvää, ja voittaa kaupan myslit mennen tullen ja palatessa. Yleensä teen ison satsin mysliä kerralla, ja sitä sitten syödään aamupalaksi maustamattoman jogurtin kanssa. Näin kesällä herkku vielä paranee, jos sinne nakkaa sekaan tuoreita marjoja. Itse tehdyn myslin ohjeita on netti pullollaan, esimerkkiksi vaikka täällä ja täällä. Pähkinäallergikkona voin myös itse valita omaan mysliini niitä pähkinöitä, joita pystyn syömään. Kaupan mysleissä joudun aina tyytymään hedelmäversioon. Jos joku ei vielä ole kokeillut tehdä mysliään itse, suosittelen kyllä heti kokeilemaan!

Minun myslini teen näin; Kaadan taikinakulhon pohjalle oliiviöljyä noin puoli desiä ja laitan sekaan hunajaa ruokalusikallisen. Sitten kulho mikroon, niin että hunaja sulaa öljyyn (ei mene kuin pieni hetki). Sitten sekoitan kulhoon siemeniä ja hiutaleita joita kaapista löytyy. Tässä erässä cashewpähkinöitä, ruishiutaleita, kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä, kurpitsan siemeniä, pellavarouhetta, pinjansiemeniä ja seesaminsiemeniä. Edellä mainittuja aineksia kaadan suurinpiirtein 1-2 dl, niin että mysliä on yhden uunin pellillisen verran. Sitten myslit uuniin 170 asteeseen ja mysliä paahdetaan niin kauan, että on kauniin ruskehtavan väristä (ei palanutta!). Sitten herkku onkin valmis, toisinaan laitan vielä sekaan rusinoita tai kuivattuja karpaloita.

Luovaa kaaosta

Minä en ole siivousihminen. Lasten myötä on vaan pakko siivota ja järjestää paikkoja jatkuvasti, muuten täysi kaaos pääsee valloilleen. Lelut siivotaan ja viedään oikeisiin paikkoihin. Se olen minä, kenen sotkuja ja tavaroita meillä on lipastojen päälliset ja sohvan nurkat täynnä. Tarvitsen ympärilleni vähän kaaosta. On kätevää, kun tarvittavat tavarat eri projekteihin on käsillä eikä piilotettuna kaappiin. Väittäisin myös, että pöydillä lojuvat kankaat ja lankarullat inspiroroivat ja saavat ryhtymään tuumasta toimeen. Onneksi kukaan perheessämme ei suhtaudu siisteyteen ja järjestykseen pakkomielteisesti, muuten saattaisi yhteiselo käydä melko hankalaksi. Tässä vähän minun inspiraatiota...

MATTOPYYKKIÄ

Mikäs sen mukavampaa aurinkoisella kesäilmalla, kun raahata likaiset matot huushollista pihalle ja pestä ne. Omiin lapsuuden kesämuistoihin kuuluu mattopyykki mummon kanssa. Se oli mukavaa, mäntysuopaa ja kesätunnelmaa. Toivottavasti omat lapset saisivat myös tästä puuhasta mukavia muistoja... Toki painepesuri ehkä aikalailla tappaa tunnelmaa, mutta saa varmasti matoista puhtaampia. Hyvin tehdyn työn jälkeen ollaan jäätelöt ansaittu palkaksi! Siitä ainakin lapset tykkää ihan takuu varmasti! Ja äiti myös.

PYÖRÄRETKILLÄ

Kesä on kyllä ihanaa. Kun meidän nelivuotias on oppinut ajamaan ja lähtemään itse liikkeelle vähän isommalla polkupyörällä, on ihanaa retkeillä yhdessä vähän kauempana kotoa. Pyörällä pääsee niin ketterästi ja helposti ihan uusiinkin paikkoihin. Matkalla voi poiketa puistoissa leikikkimässä. Vielä kun olemme nykyisessä kotikaupungissamme asuneet vasta reilun vuoden, tutkittavia paikkoja löytyy vaikka kuinka. Lisäksi minusta on ihanaa tirkistellä aitojen yli muiden pihamaita ja kukkapenkkejä. Retkeilyssähän tietty kaikkein paras osuus on aina eväät!

Maitopurkin kaunistukseksi

Minun kahvipöytään kuuluu maitopurkki. Omistan myös pienen kermanekan, johon voisin laittaa maitoa tarjolle. Mutta koska minä (ja moni muu) kaadan kahvimukiini puolet maitoa  ja puolet kahvia, on pikku kannu samantien tyhjä. Maitopurkki kahvipöydässä on aika ruma, joten päätin tehdä asialle jotain... Virkkasin sille vaatteet! Kyllä nyt kelpaa ottaa maitopurkki pöytään ja tarpeentullen sen vaatteet voi myös pestä.

Pitsikulho

Selasin jotain sisustuslehteä ja silmiini osui mainos Tiimarissa myytävistä pitsikulhoista. Ideahan on jo vanha, ja joskus olen aikaisemminkin ollut aikeissa tehdäkin kulhon pitsiliinasta, mutta on vain jostain syystä jäänyt tekemättä. Tällä kertaa pääsin toteutukseen saakka. Kulhon kovettamiseen löytyi vinkkejä liimasta sokeriin. Minä valitsin puuliima-vesiseoksen. Tarkemmin ajatellen, mietin mihin kulhoa oikeastaan tarvitsen..mmm. Paikkansa se kuitenkin löysi minttuviljelmän alta. Ehkä hieman tiheämmästä liinasta tulisi käyttökelpoisempi kulho vaikka tarjoiluastiaksi.

SAMMALPEITE

Ostin eilen kirppikseltä tälläisen peiton. Tai en oikeastaan ole varma, onko se peitto vai jättisuuri pyyhe. Kokoa kangaspalalla on yhden kapoisen sängyn päällisen verran, eli luulen sen olleen päiväpeitto. Väri peitossa hurmasi... Rakastan sammaleenvihreää ja hintaa peitolla oli euron verran, niin lähtihän se matkaan. Lehtikuviot tosin ovat vähän sellaista hammastahnanvihreää, ei ehkä kovin kaunista. Ajattelin peiton ottaa olkkariin torkkupeitoksi, mutta en kyllä ole ihan varma sopiikohan se sittenkään.. No saa nähdä mitä siitä tulee, ehkä kesäretkille sopiva piknikpeitto.

ÄITII VAUHTIAA!!!

Ripustin meidän pihalle riippumaton. Kuvittelin laiskottelevani siinä lasten leikkiessä pihassa. No, lapsethan siihen riippumattoon tietenkin rakastui ja kivaahan se on omassa  pihassa keinua. No, muutin haaveiluja.. Minähän voisin tehdä samalla puutarhatöitä kun lapset keinuu.. paitsi että unohdin sen, kuka sitä vauhtia oikein antaa... Saa lapio levätä ja kukat ihan rauhassa kukkia siinä missä ovatkin. Äiti antaa vauhtia. Ehkä huomenna on sitten minun vuoro.

VOI EI, MUN LAUKKU!

Oltiin tänään kaupassa ja huomasin yht'äkkiä, että laukku roikkui olalla vain parin langan varassa. Poikkesin sitten samalla reissulla suutarilla tiedustellen korjausoperaation hintaa.. Korjaus olisi maksanut noin kolmisen kymppiä. Laukun alkuperää en edes muista, joko olen sen jostain ilmaiseksi saanut tai korkeintaan pari euroa olen siitä pulittanut... Tuntui liian kovalta siten korjaushintakin. Ostin sitten kuitenkin matkaan pari niittiä. Onneksi olin jemmannut kammottavan nahkaliivin, ja eikun sakset kouraan. Ihan hyvähän siitä sitten tuli, hieman on erivärinen kun toinen puoli, mutta ei haittaa mua. Mulla on muuten aika outo tapa kiintyä laukkuihin ja kenkiin, vaikka niiden kunto alkaisi olla aika lähellä roskista. Mutta tämä veska sai nyt ainakin lisää aikaa.

Ennen korjausoperaatiota...

... ja jälkeen.

Takaisin kotona

Melkein viikko reissussa, ja kyllä on vaan taas ihana olla takaisin kotona. Näyttelyn järjestäminen, tai siis näytteille asettaminen oli ihan yllättävän iso homma, vaikkei tauluja ollut kuin vähän reilu tusina. Vaati hieman askartelua ja näperrystä. Samalla myös valkeni, miksei mihinkään esillä oleviin töihin näyttelyissä saa koskea.. saattaa olla, että kiinnitykseen on käytetty jos jonkinlaista patenttia. Sinne jäi taulut näytille kuukaudeksi, täytyy varmaan alkaa urakoimaan uusia, ettei tarvitse katsella tyhjiä seiniä.

Kuvan ottanut Virve Arvola

Kuvan ottanut Virve Arvola

Kuvan ottanut Virve Arvola